Taimikasvatusohjeet
Kylmäkäsittelyohjeet
Hajuherneen kylvö
Amarylliksen hoito
Hyödä sipuleita
Kotipuutarhurin litkut
Punamultamaalin ohje (kuvatiedosto)
Hallittu kaaos, suunniteltua sekaviljelyä

· Kylvä siemenet pussissa olevien ohjeiden mukaan. Huomioi kylvöajankohta, itävätkö siemenet pimeässä vai valossa, itämislämpötilat, itämisajat jne.

· Käytä erityistä vähäravinteista kylvömultaa. Omat multasekoitukset on desinfioitava 80 asteessa (uunissa) noin tunnin verran.

· Siemenet voi kylvää laatikoihin, ruukkuihin, ruukuntekijän avulla valmistettuihin sanomalehtiruukkuihin tai vaikka pestyihin jogurttipurkkeihin. Tärkeää on, että ne ovat puhtaita ja niissä on reikä pohjassa.

· Kylvä siemenet harvaan. Pienet siemenet voi esim. sekoittaa kissanhiekkaan. Tiheä kylvös on aina alttiimpi sienitaudeille. Suuret siemenet ja nopeasti itävät voi kylvää suoraan ruukkuun, 2-3 siementä kuhinkin.

· Sirottele turve, hiekkaturve tai puhdas hiekka pimeässä itävien siementen päälle. Nyrkkisääntönä pidetään maa-aineksen paksuudesta sitä, että siemenen päälle siroteltu multa on kaksi osaa sen koosta.

· Kastele kylvökset laittamalla kylvöastia (reiällinen) huoneenlämpöiseen veteen. Vesiraja ei saa nousta kuin astian puoleen väliin. Jos kastelee ylhäältä päin, on vaarana, että siemenet lähtevät liikkeelle astian reunoille. Jos kuitenkin kastelet ylhäältä päin, käytä sumutinpulloa. Varo kastelemasta liikaa!

· Aseta kylvökset astiaan, joka peitetään muovilla. Tasainen kosteus on välttämätöntä. Pidä kuitenkin huoli hapensaannista. Reiät muovissa takaavat ilman kulun.

· Lue vielä hyvin kylvöohjeet. Useat siemenet itävät noin 20-24 asteessa. Siksi kylvöastiat on laitettava lämpöiseen paikkaan. Ikkunalaudalla ruukun pohjalämpö saattaa olla ikkunanraoista tulevan kylmän ilman johdosta liian matala. Siksi on hyvä laittaa kylvökset eristävään styroxlaatikkoon, joita käytetään esim. eineksien kuljetuksessa. Lähikauppias antaa niitä varmasti mielellään ja ilmaiseksi. Ne kun menevät roskiin.

· Ennen maaliskuuta kylvettävät siemenet tarvitsevat lisävaloa. Hyvin varustetut sähköliikkeet osaavat opastaa ns. kasvilamppujen valinnassa.

· Seuraa kylvöksiä päivittäin ja suorita tarvittavat hoitotoimenpiteet.

TAIMIEN KOULINTA

· Taimet koulitaan heti, kun sirkkalehtien jälkeen ensimmäinen varsinainen lehtipari on kasvanut.

· Kastele koulittavat taimet päivää ennen koulintaa.

· Irrota taimet istutuspuikon kapeammalla päällä ja tartu vasemman käden sormilla kiinni yhdestä taimen lehdestä, ei varresta.

· Istuta ne sitten yksitellen omiin ruukkuihinsa, joka on täytetty esim. biodynaa-misella mullalla.

· Multaan tehdään kolo istutuspuikon paksummalla päällä, taimi asetetaan koloon hiukan aikaisempaa syvemmälle. Multa tiivistetään kevyesti, koska kehittyvien juurien tulee saada ilmaa.

· Taimien juuria ei saa taittaa kaksinkerroin: juurista on parempi nipsaista pala pois, kuin taittaa niitä.

· Taimet sijoitetaan valoisaan paikkaan, ei suoraan aurinkoon (+15-18 astetta). Huom, pohjalämpö!

· Taimet pidetään tasaisen kosteana. Kasteluveden tulee olla puhdasta ja haaleaa, ei suoraan kylmävesihanasta.

· Taimikasvatuksen loppuvaiheessa, noin viikkoa ennen ulosistutusta, aloitetaan taimien karaisu.

· Karaisu on tehtävä vähitellen, koska taimissa on käynnissä nopea kehitys, ja liian nopea lämpötilan laskeminen aiheuttaa kasvun pysähdyksen. Peiteharso on tässä hyvänä apuna.

· Mitä huonompiin olosuhteisiin taimet joutuvat, sitä alhaisemmissa lämpötiloissa niitä on karaistava.

Anu Ranta

Siemenet on kylmäkäsiteltävä silloin, kun halutaan lopettaa tiettyjen siementen lepotila ennen kylvöä, jotta ne itäisivät. Menetelmä on kaksivaiheinen. Ensin annetaan siementen huoneenlämmössä imeä itseensä vettä, sitten ne laitetaan tietyksi ajaksi kylmään. Kylmäkäsittely on ajoitettava siten, että siemenet voi kylvää huhti-kesäkuun välisenä aikana. Ne siemenet taas, jotka vaativat pakkasta itääkseen, on syytä kylvää ulos syksyllä. Näin ne saavat luonnollisen kylmäkäsittelyn.

· Käytä hienoa hiekkaa tai hienojakoista turvetta tai turvehiekkaseosta.
· Lisää hiekkaan tai mitä käytätkin niin paljon keitettyä, jäähtynyttä vettä kuin aine vetää itseensä.
· Ota 1 dl hiekkaa / turvetta / turvehiekkaseosta annospussia kohti.
· Laita massa siemenineen vettä pitävään muovipussiin, sulje se (jätä pieni ilmarako) ja laita lajimerkinnät etikettiin päivämäärineen pussin päälle.
· Anna pussin olla +20 lämpöasteessa 5-6 päivää, niin että siemenet imevät itseensä kosteutta.
· Laita sitten pussi jääkaappiin +1-(+3) asteeseen 5-8 viikoksi, jos ei siemenpussissa toisin mainita.
· Kontrolloi ja ravistele pussia säännöllisesti, vähintään kerran viikossa.
· Kylmän ajanjakson jälkeen kylvä siemenet annetun ohjeen mukaan tavalliseen tapaan turvehiekkaseokseen, jos ne vaativat taimikasvatusta tai sitten ulos kasvupaikalleen.
Jos siemenet alkavat itää kylmäkäsittelyn aikana, lopeta käsittely ja kylvä siemenet varovasti annetun ohjeen mukaan.

· Liota siemeniä haaleassa vedessä vuorokauden verran

· Liotuksen jälkeen voit laittaa siemenet lasipurkkiin kostutetun talouspaperin päälle. Näin näet milloin siemenet alkavat itää.

· Jos joku siemenistä ei idä, älä heitä sitä pois vaan hankaa sitä hiekkapaperilla toisesta päästä varoen ja laita uudelleen likoon. Toimenpiteiden jälkeen senkin pitäisi itää.

· Kylvä itäneet siemenet pieniin, korkeisiin ruukkuihin (juuristo on pitkä ja herkkä)

· Poista sipulista kaikki kuivuneet ja kuolleet juuret.
· Pidä sipulia vesilasissa muutaman tunnin tai yön yli, niin että juuret imevät kosteutta.
· Ota reiällinen, alaspäin kapeneva, puhdas kukkaruukku sipulin koon mukaan. Istuttajan peukalot täytyy mahtua tiivistämään multa sipulin ympäriltä eli sipulin ja ruukun reunan väliin tulee jäädä tilaa 1½ - 2 cm.
· Laita ruukun pohjalle lekasoraa tai pikkukiviä salaojitukseksi.
· Pohjan reiän peitoksi voi laittaa palan kärpäsverkkoa tai talouspaperin palasen, niin ettei multa valu reiästä läpi lautaselle.
· Mullan tulee olla hyvää, humuspitoista puutarhamultaa, johon on hyvä sekoittaa karkeaa soraa ilmavuuden ja veden läpäisevyyden parantamiseksi.
· Laita pohjasoran päälle kerros multaa ja halutessasi hitaasti liukenevaa lannoitetta, sarvilastua.
· Ota sipuli käteen ja aseta se keskelle ruukkua. Tarkista, että juuret ovat kauniisti hajallaan.
· Ripottele multaa juurien väliin ja ympärille.
· Koputtele ruukkua välillä kevyesti pöytään ja tiivistä sormin, älä kuitenkaan junttaa.
· Sipuli saa olla kainaloitaan myöten mullassa. Liian syvään istutettuna se mädäntyy helposti. Se jakaantuukin silloin helpommin, mikä heikentää kukintaa. Myös punalaikku-niminen sienitauti pääsee helpommin tekemään tuhojaan, jos sipuli on istutettu liian syvään.
· Istutuksen jälkeen ei tarvitse kastella, ellei multa ole rutikuivaa.

Sipulin hoito

· Aseta ruukku lämpöiseen, valoisaan paikkaan, mielellään eteläikkunalle.
· Varovainen kastelu ja lannoitus aloitetaan vasta, kun kukkavarsi on noin 10cm korkea. Märkyys tappaa juuret, ja sipuli kasvattaa vain lehtiä kukkien kustannuksella.
· Myös kukkavarren kiivaan kasvun aikana yritä hillitä hoitovimmaasi, ettei kukkavana kasva korkeuksiin.
· Moni tekijä vaikuttaa siihen, kuinka kauan aikaa kuluu kukkimisen alkamiseen; keskimäärin se on 6-10 viikkoa.
· Yksi kukka kestää noin pari viikkoa, myös maljakkokukkana. Uusia kukkia aukeaa toinen toisensa jälkeen.
· Kuihtuneet kukat poistetaan, ellei halua siemeniä. Siemenien kypsyttäminen kuluttaa sipulin voimia.
· Kun kaikki kukat ovat kuihtuneet, kukkavana leikataan pois tyveä myöten.

Hoito kukinnan jälkeen

· Kukinnan loppuessa sipuli on yleensä kasvattanut vankan lehdistön.
· Lehtiä ei saa vahingoittaa, koska ne keräävät kukinnan heikentämälle sipulille uudet voimat uuteen kukintaan.
· Ruukku pidetään valoisassa paikassa.
· Sitä kastellaan ja lannoitetaan säännöllisesti, kuten mitä tahansa viherkasvia.
· Keskikesällä kasvi viedään ulos, ja ruukku haudataan esim. lämpimälle seinänvierustalle.
· Sitä ei saa unohtaa, vaan kuivina jaksoina kastellaan, mutta jos on märkää ja kylmää, se viedään takaisin sisälle.
· Elokuun aikana lannoitus lopetetaan ja kastelu vähennetään asteittain minimiin ja lopetetaan kokonaan lokakuussa.
· Lehtien pitäisi alkaa kellastua eli sipuli tuleentuu ja "imee" lehdet voimakseen.
· Lepotilassa olevaa sipulia säilytetään kuivassa paikassa, noin 17 asteen lämpötilassa.
· Valoa sipuli ei tarvitse: mikä tahansa viileä komero sopii talvehtimispaikaksi. Kylmyys on kuitenkin vahingollista tälle trooppisten esi-isien jälkeläiselle. Kukintahalunsa se menettää alle 15 asteen lämpötilassa, liian lämmin ilma (yli 19 astetta) nahistuttaa sipulin.

Uusi kukinta joulu-helmikuussa

· Jos kaikki on mennyt hyvin, sipuli alkaa työntää uutta kukkavartta joulu-helmikuussa.
· Tässä vaiheessa ota sipulipaakku varovasti pois ruukusta.
· Poista ylimääräiset kuoret ja muut roskat.
· Mullan vaihtaminen kokonaan ei ole välttämätöntä, poista se vanha multa mikä lähtee helposti pois.
· Sipuli istutetaan uuden mullan kera joko vanhaan, puhdistettuun ruukkuun tai isompaan, jos on tarvetta.
· Lekasoraa / pikkukiviä ruukun pohjalta ei pidä unohtaa.
· Istutuksen jälkeen aloitetaan varovainen kastelu.
· Jatkohoito onkin alun toistoa.

Mainio keino saada sipulikasvit kukkimaan mahdollisimman aikaisin, on istuttaa niitä erilaisiin astioihin, parvekelaatikoihin, isoihin ja pieniin ruukkuihin. Niitä voi sitten asetella yksitellen tai ryhmässä kevään lupauksina kotiin sisälle, ulos parvekkeelle tai sisäänkäynnin viereen huomioiden tietysti ulkolämpötilat.

· Kukkasipuleille on annettava kylmäkäsittely, jonka aikana ne juurtuvat. Vanha, hyvä sääntö on: juurtumiseen varataan kymmenen viikkoa eli noin kolme kuukautta. Tämän jälkeen sipulit alkavat muodostaa versoa ja valmistautua kukkimaan.
· Hyötäminen (kukkaan saaminen) kestää suunnilleen kolme viikkoa, eli ruukut otetaan valoon ja lämpimään noin kolme viikkoa ennen haluttua kukinta-aikaa.
· On kuitenkin muistettava, että juurtuneiden sipulien hyötämisikä lyhenee mitä lähempänä kevättä ollaan.
· On myös hyvä tietää, että juurtumisaikana sipulit tulevat kehitysvaiheeseen, jolloin ne alkavat kukkia säilytyspaikassa, vaikka siellä olisi pimeää ja viileää. Siksi liian pitkää juurruttamista tulee välttää.
· Tärkeintä onnistuneessa hyötämisessä on hyvin kehittynyt juuristo ja valoon otettaessa sopivan pitkä verso.

Istutus

· Hiekkapitoinen multa on hyvää. Puhdas kasvuturve sitoo vettä ja jäätyy helposti. Multa ei saa myöskään olla kovin savipitoista eikä tiivistä.
· Lannoittaminen ei ole välttämätöntä, sipuleissa oleva ravinto riittää ensimmäiseen kukintaan. Jos haluaa, voi lannoitteena käyttää pitkävaikutteista typpilannoitetta, sarvilastua.
· Kunnollisen pohjareiän omaava istutusruukku on salaojitettava lekasoran tai ruukkumurskan avulla, koska sipulit eivät kestä seisovaa vettä.
· Kun salaojitus on kunnossa, noin 2/3 ruukusta täytetään mullalla. Jätä aina kunnolla kastelutilaa.
· Sipulit istutetaan vieri viereen, tiheään, niin että siitä tulee näyttävä. ja osa sipulista (1/3) jää näkyviin. Katso, että sipuli tulee multaan oikein päin!
· Multa painellaan huolellisesti sipulin ympärille, koska liian löyhässä mullassa juuret eivät työnnykään alas multaan, vaan nostavat sipulin ylös, mikä haittaa myöhempää kehitystä.
· Välittömästi istuttamisen jälkeen ruukku kastellaan kunnolla ja jos mahdollista, mullan päälle ripotellaan runsaasti karkeaa hiekkaa. Hiekkakerros estää kosteassa hyvin helposti kehittyvien homesienien kasvun.

Säilytys

· Ihannelämpötila juurtumiselle ja kukka-aiheiden muodostumiselle on noin +9 astetta. Jos lämpötila ylittää +12 astetta, juuria ei muodostu. Ruukku pitäisi saada sellaisiin tiloihin, joka on mahdollisimman lähellä ihannelämpötilaa, hieman viileämpi on parempi kuin lämpimämpi.
· Toinen vaatimus on, että multa ei saa päästä kuivumaan.
· Jos näissä vaatimuksissa on ongelmia, sipulien kehitys häiriintyy.
· Suositeltavaa on käydä tarkistamassa noin kerran viikossa sipulien tilanne. Kastellaan, jos on kastelun tarvetta.

Hyötäminen

· Versojen on oltava noin 5-7 cm pitkiä, kun ruukut otetaan esiin. Ne ovat sisään otettaessa ilman lehtivihreää, valkoisia tai kalpeankeltaisia, mutta saavat vihreän värinsä hämmästyttävän nopeasti.
· Jos versot eivät jostakin syystä ole riittävän pitkiä, ruukkuja kannattaa pitää lämpimässä ja pimeässä muutama päivä. Huppu päälle!
· Jos ruukun pohjareiästä tunkeutuu juuria, on kaikki hyvin. Silloin juuristo on vahva.
· Ruukkuja kastellaan varovasti, ne eivät kuitenkaan saa olla liian kuivia. Runsas kastelu aiheuttaa vain liian kiihkeää pituuskasvua.
· Sisällä pidettäviä ruukkuja on hyvä pitää yöaikaan viileässä, silloin voi kukinnasta nauttia mahdollisimman pitkään.

Kukinnan jälkeen

· Jos sipulit haluaa säästää, ruukkuja on kasteltava ja lannoitettava siihen asti, kunnes lehdet ovat kuihtuneet.
· Sitten ruukkuja säilytetään kellarissa tai muussa viileässä paikassa ainakin elokuun loppuun asti, jonka jälkeen ne voi istuttaa ulos hyvin kunnostettuun ja lannoitettuun maahan.

Mäntysuopaliuos
2 dl nestemäistä mäntysuopaa
10 l vettä (noin 20 asteista)
Käyttö: Ainekset sekoitetaan keskenään. Käytetään laimentamattomana ruiskutteena kirvoja vastaan.

Nokkosvesi
1 kg tuoreita nokkosia tai
250 g kuivattua
5 l vettä
Käyttö: Nokkosten päälle kaadetaan noin 20 asteinen vesi ja annetaan seistä vuorokausi, jonka jälkeen siivilöidään. Käytetään laimentamattomana ruiskutteena kirvojen torjuntaan. Vesi toimii myös typpilannoitteena!

Nokkoskäyte
1 kg tuoreita nokkosia tai
250 g kuivattua
5 l vettä
Käyttö: Nokkosten päälle kaadetaan noin 20 asteinen vesi ja annetaan seistä 4-5 vrk (voi seistä jopa kaksi viikkoa), jonka jälkeen siivilöidään, jos on vielä jotain kasveista jäljellä. Käytetään laimennettuna 1:10. "Mahtava haju", erittäin typpipitoinen!

Peltokortekeite
1 kg tuoretta peltokortetta tai
150 g kuivattua
10 l vettä
Käyttö: Seosta keitellään hiljalleen teräskattilassa 20-30 min. Tämän jälkeen siivilöidään. Käytetään 1: 5 laimennoksena sienitautien torjunnassa (home, rutto, ruoste, härmä). Sisältää runsaasti piitä, vahvistaa kasvien solukkoa. Biodynaamikot käyttävät peltokortekeiteruiskutetta mm. mansikan hallantorjuntaan!

Pietaryrttikäyte
300 g tuoretta pietaryrttiä tai
30 g kuivattua
10 l vettä
Käyttö: Kiehuva vesi kaadetaan yrttien päälle ja annetaan hautua vähintään 15 min. Sen jälkeen siivilöidään. Käytetään laimentamattomana vadelmaa ja mansikkaa vaivaavien homesairauksien torjuntaan sekä lehtipistiäistä vastaan, 1:2 laimennos hometta ja ruostetta vastaan.

Valkosipuli- tai sipulitee
75 g silputtua sipulia
10 l vettä
Käyttö: Kiehuva vesi kaadetaan sipulisilpun päälle ja annetaan hautua vähintään 15 min. minkä jälkeen siivilöidään. Teen voi valmistaa joko molemmista yhdessä tai erikseen. Käytetään laimentamattomana erityisesti mansikkahometta vastaan. Kastellaan kolmena perättäisinä päivinä.

Rohtoraunioyrttikäyte
1 kg tuoretta rohtoraunioyrttiä tai
250 g kuivattua
5 l vettä
Käyttö: Käytetään 1:10 laimennoksena pieneliötoiminnan aktivoimiseen ja kasvun edistämiseen. Kalium-pitoinen lannoite. Erinomaista mm. tomaatille ja marjoville kasveille.

Minttutee
Lasillinen tuoreita mintun lehtiä
4 lasillista vettä
Käyttö: Pienen vesimäärän avulla mintun lehdet soseutetaan tehosekoittimessa. Sitten seokseen lisätään loppu vesi ja se siivilöidään. Käytetään 1:4 laimennoksena vihannesmaalla ruiskutteena kirvoja ja tuholaisten toukkia vastaan.

Raparperivesi
600-700 g raparperin lehtiä
5 l vettä
Käyttö: Lehtiä keitellään vedessä teräskattilassa puolisen tuntia, sitten keitos siivilöidään. Käytetään laimentamattomana ruiskutteena kirvojen vaivaamille kasveille.

Omenaviinietikkasumute
1 rkl omenaviinietikkaa
2 tl mäntysuopaliuosta
2 l vettä
Käyttö: Sekoita ainekset keskenään ja sekoita hyvin. Käytetään sienitauteihin, esim. härmään.

Chilisumute
1 voimakas chili
2 tl mäntysuopaliuosta
2 l vettä
Käyttö: Sekoita paloiteltu chili pienessä vesimäärässä tehosekoittajassa tai monitoimikoneessa. Siivilän läpi valutettuun nesteeseen lisätään mäntysuopaliuos ja loput vedestä. Käytetään kaikenlaisiin tuhoeläimiin.

Ruokasoodasumute
2 tl ruokasoodaa
2 tl mäntysuopaliuosta
1 l vettä
Käyttö: Sekoita ainekset keskenään. Käytetään sienitauteihin, esim. härmään. Sopii erityisesti marjapensaille ja kurkkukasveille.

Vuoroviljelyssä viljellään omissa lohkoissaan ravinteisiin nähden samanlaiset kasvit. Siinä kasvit jaetaan typentarpeensa mukaan neljään ryhmään: vaativat, keskinkertaisesti vaativat, vähän vaativat ja typensitojakasvit. Sekaviljelyssä ei kasveja erotella näin omiin lohkoihinsa, vaan rinnakkain kasvatetaan kasveja, joiden kasvuajat ja ravinnetarpeet poikkeavat toisistaan. Pensastavat ja leveälehtiset kasvavat rinnakkain kapeakasvuisten kanssa. Myös syväjuuriset ja matalajuuriset kasvavat rinta rinnan. Sekaviljelmäsuunnitelmaa laadittaessa otetaan myös huomioon kasvien mieltymis- ja vieroksumisilmiöt: kuka pitää kenestäkin ja kenestä ei pidä eli hyvät naapurit ja huonot naapurit. Näin viljellyn kasvimaan sato on terveempi ja suurempi kuin erillisistä penkeistä saatu ja kokonaisilme kauniimpi. Jotkut kutsuvat sekaviljelyä hallituksi kaaokseksi.

Malli sekaviljelyyn on saatu luonnosta. Siellä ei missään esiinny yhden lajin monokulttuuria, vaan lajivalikoima on runsas. Luonnossa valintaperusteet ovat tiukat: maalaji, kosteusolosuhteet valon määrä, lämpö ja tuulisuus vaikuttavat tietyille paikoille sopeutuneisiin kasveihin. Kotipuutarhuri pyrkii sekaviljelysuunnitelmassaan luonnon mallia seuraten monipuoliseen kasviyhteisöön tavoitteena luonnonmukainen kasvivuorottelu, missä kasvit täydentävät toisiaan sekä mullan alla että pinnassa. Pyrkimyksenä on, että kaikilla on riittävästi valoa ja tilaa. Kasvien yksilöllinen lannoitustarve otetaan huomioon penkkejä kunnostettaessa.

Oikea kumppani takaa terveemmät kasvit ja paremman kasvun

On aina tiedetty, että tietyt kasvit kasvavat erityisen hyvin vierekkäin. Tämä hyvä vaikutus voi johtua useista tekijöistä. Typpeä sitovat palkokasvit luovuttavat typpeä muiden kasvien käyttöön. Kaikki tietävät härkäpavun ja perunan kasvavan hyvin rinnakkain. Naapurikasvi voi myös antaa tuulensuojan aremmalle kasville ja näin toimii hyvänä naapurina.

Oikeat kasvit naapureina saattavat vähentää tuholaisten aiheuttamia vahinkoja. Tiedetään, että voimakkaasti tuoksuvat yrtit, samettikukat, tomaatti ja sipuli mm. harhauttavat tuhohyönteisiä. Kun tätä ominaisuutta käytetään kasveja sijoitettaessa huomioon, voidaan sadon laatua ja määrää parantaa.

Jotkut kasvit erittävät juurillaan aineita, jotka tappavat tuholaisia tai pitävät ne loitolla. Samettikukka on esimerkki tällaisista kasveista. Sen juuristo erittää rikkipitoista ainetta, joka vaikuttaa myrkyn tavoin erilaisiin tautia aiheuttaviin mikro-organismeihin ja nematodeihin. Samettikukkia kannattaa esim. viljellä kaalien rinnalla, niin ettei kaaliperhonen pääse munimaan niihin. Samettikukka on siis tärkeä kasvi keittiökasvimaalla!

Kiinankaali on esimerkki houkutuskasvista. Istuttamalla se syötiksi erilleen muista kaaliviljelmistä, jäävät muut kaalit rauhaan. Tuholaiset on sitten helppo hävittää syöttikasvista.

On myös kasveja, jotka luonnostaan edistävät muiden kasvien rinnalla niiden kasvua. Tällaisia kasveja ovat mm. kurkkuyrtti, kehäkukka, krassi ja kamomillasaunio. Kaikki nämä siementävät helposti ja leviävät ympäriinsä. Niinpä niitä ei kannata kitkeä pois, vaan antaa jäädä kasvamaan.

Kumppanuuskasvien käyttö on kovin mielenkiintoista. Se ei ole tämän päivän keksintö, vaan entisaikojen talonpojat tunsivat menetelmän jo vuosisatoja sitten. Toivottavasti asiasta saadaan tulevaisuudessa lisää tutkimustietoa, niin että nekin, jotka epäilevät metodia sijoittavat kylvöksensä ja istutuksensa tällä periaatteella rinnakkain. kertokaa Pähkylän toimitukselle kokemuksistanne!

Yrtit kumppanuuskasveina parantavat makua

On havaittu, että tietyt yrtit parantavat tiettyjen kasvisten makua:

Yrtit tuholaisten- ja tautien torjujina

Keittiökasvien kumppanuuskasvitaulukko

Kirjallisuutta:

Luonnonmukainen viljely, Hyötykasviyhdistys 1991
Louise Riotte: Carrots love tomatoes Storey Communications, inc. 1992
Marie-Luise Kreuter: Luomupuutarhan hoito WSOY 1998